Matka bussilla sujui hyvin, vaikka Venäjän puolella tie oli aika ruuhkainen. Joku aika sitten Pietarin ympärille on rakennettu kiertotie, joka kuljettajan mukaan aika paljon nopeutti matkaa paikasta toiseen. Osa kiertotiestä oli maksullinen, mikä ei liikenteen sujuvuutta auttanut.
Majoituimme Pietarissa Nevski hotel Asteriin, niin sanottuun minihotelliin, joita Pietarissa on nyt aika paljon eri puolilla kaupunkia. Tällaiset hotellit on perustettu peruskorjattuihin asuntoihin. Aster sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, parin minuutin päästä Pietarin pääkadulta Nevski prospektista ja viidentoista minuutin kävelymatkan päästä kaupungin pääaukiolta Palatsinaukiolta
Kahden hengen huoneet on varustettu riittävän hyvin ja mm. ilmastoinnilla, mitä meille osottautui erittäin tärkeäksi. Helteinen sää ei mukavuuksia lisännyt missään nimessä.
Tulopäivänä aikaa riitti vain kävelyyn Pietarin keskustassa. Jäätelö Pietarissa on hyvä.
Vasilinsaaren niemeke |
Seuraavana päivänä kantosiipialuksella lähdimme suihkulähteistään kuuluisaan Pietarhoviin, jota on usein kutsuttu "Venäjän Versailleksi".
Pietarhovi on ylellinen ja kauniisti säilytetty keisarillinen tila, jonka Pietari Suuri perusti vuonna 1710. Se koostuu vuonna 1752 rakennetusta barokkityylisestä Suuresta palatsista, sitä ympäröivistä lukuisista puutarhoista sekä suihkulähteistä.
Palatsin ja Suomenlahden välillä sijaitsee kaunis alapuisto, jota korostavat luonnollisella vesipaineella toimivat 150 suihkulähdettä pronssipatsaineen.
Kävijä lähtee laiturilta kanavaa pitkin kohti Pietari Suuren palatsia. Suuri kaskadi virtaa palatsin alta Itämerelle ja muodostaa yhden maailman suurimmista suihkulähderakennelmista.
Hellepäivänä suihkulähteiden lorina ja puiston isojen vanhojen puiden varjo antoivat miellyttävää viileyttä.
Meteor-kantosiipialukset kulkevat Pietarin ja Pietarhovin välissä |
Osa Suurta kaskadia |
Pietarhovin maisemia |
Kasvihuone Pietarhovin puistossa |
Pyramidisuihkulähteet |
Kolmantena päivänä oli aika kiertoajelulle, jolloin tutustuttiin Pietarin kaupungin historiaan ja nykypäivään, ylelliseen arkkitehtuuriin ja kaupunkilaisten elämäntapoihin. Elämäntapoihin tutustumiseen kuului myös käynti Vodkamuseossa, jossa opas kertoi vodkan historiasta ja juontikulttuurista. Rohkeimmat saivat myös maistaa kolmea vodkaa, joiden kanssa tarjottiin perinteistä "zakuskaa", eli pikkupurtavaa, suolakalavoileivän, suolakurkun ja silavavoileivän. Viimeksi mainittu oli suomalaisille vähän outo.
Päivän päätteeksi katsoimme kaupunkia myös veneestä ajellessamme Pietarin pikkujokia ja kanavia pitkin. Veneestä kaupunki näkyyaivan eri tavalla kuin rannalta.
Pietarin pääpostissa |
Lisää kuvateksti |
Neljäntenä päivänä oli aika lähteä Pietarista Novgorodiin.
Pietarista Novgorodiin on suurin piirtein sama matka kuin Helsingistä Turkuun. Matkalla oli mahdollisuus katsoa aitoja venäläisiä kyliä tien varrella.
Novgorod on aivan toisenlainen kaupunki Pietariin verrattuna. Se on paljon Pietaria vanhempi, yli 1100 vuotta vanha venäläinen kaupunki. Kaupungilla on rikas historia ja se on täynnä 1100- ja 1300-lukujen välissä rakennettuja kirkkoja, joiden arkkitehtuuri niin paljon pietarilaisesta eroaa. Novgorodissa on Kreml, joka on kuuluisa mm. ainutlaatuisesta Pyhän Sofian kirkosta.
Novgorodin Kremlin muuri. Muurissa lukee Suuri Novgorod 1155 |
Novgorodin Kremlin portaat |
Venäjän valtion 1000 vuotta-patsas Kremlissä |
Novgorodin panorama Olhovajoen sillalta |
Lähellä Novgorodia sijaitsee Vitoslavlitsy-kylä, Helsingin seurasaarta muistuttava venäläisen puuarkkitehtuurin museo. Museoon on tuotu puurakennuksia vain Novgorodin alueelta. Rakennusten joukossa on kirkkoja, maanviljelijöiden ja käsityöläisten taloja ja piharakennuksia. Vaikuttaa siltä, että novgorodilaiset 1600- ja 1700-luvun asuintalot ja elämäntavat olivat aika paljon samanlaisia, kuin sen ajan suomalaiset asuintalot ja elämäntavat. Meillä oli myös mahdollisuus kuunnella vanhoja venäläisiä kansanlauluja.
Kävimme myös toimivassa Jurjev munkkiluostarissa. Munkkeja emme oikeastaan nähneet, mutta ympäristöön tutustuimme.
Vitoslavlitsy, kirkko |
Vitoslavlitsy, asuintalo |
Teksti: Marina Aalto, matkanjohtaja, venäjän kielen opettaja.